elämää äitiytymisen jälkeen on vain vähän

Vois ehkä jopa väittää että äitiys on vienyt mennessään.

Meidän pikkuprinsessa on siis jo 4 kk ja rapiat päälle (tarkka ikä tickerissä sivun oikeassa reunassa). Hän syntyi 18.9. klo 7.29 ja painoi 3475 g, pituutta oli 47 cm. Tällä hetkellä neiti painaa ehkä jotain 5,5-6 kg, ja pituutta on ehkä noin 60 cm tai vähän alle. Neuvola on ens viikon maanantaina (?), niin ihan tarkkoja mittoja en nyt osaa sanoa.

Nimekseen toi pikkuneiti sai Aava.

Elämä on sujunut aika kivasti. Välillä väsyttää ja hermot palaa, mutta suurimman osan ajasta meidän vauva on maailman paras vauva!

En oikeestaan jaksa kertoa mitä kaikkea tässä edellisen 4 kk aikana on tapahtunut, synnytyskertomuksen kirjoittaminenkin jäi vähän vaiheeseen (ja se kyllä harmittaa), joten keskityn vaan kertomaan siitä miten menee nyt ja mitä kuuluu. Koitan kirjoitella taas edes vähän useammin...

Tällä hetkellä vauveli nukkuu päiväunia, joten mulla on vähän omaa aikaa. Sen oman ajan käytän tähän aikaan päivästä yleensä aamiaisen tekemiseen ja syömiseen, koska ennen vauvan syöttämistä en sellaista ehdi millään, ja hereillä ollessaan Aava kaipaa seuraa ja leikkikaveria. Päätin (ehkä tuhannen kerran) aloittaa karppaamisen että saisin vähän vauhtia tähän lölleröön mitä joku vois kutsua kropaks. Viimeisiä raskauskuvia katsoessa voin tosin vain ihmetellä, että oon näinkin hyvässä kunnossa, mun mahahan oli aivan valtava!

Jos saisin joskus vähän enemmänkin omaa aikaa, ehtisin ehkä siivota. Ahistaa kun kotona on ihan jäätävä kaaos enkä vaan yksinkertaisesti ehdi enkä saa aikaiseksi siivota. Muutettiin joulukuun alussa ja muuttohommat on vähän kesken vieläkin. Mun pitäis myös käydä vauvan vaatteita läpi ja varastoida jo pieneksi käyneet vaatteet ja kaivaa esille niitä isompia, ettei sitten jää käyttämättä koska en saanut aikaiseksi kaivaa niitä esille ennen kun kaikki jäi pieneksi.

Meillä on ihan kohtalaisen hyvin parisuhdeaikaa, koska Akselin vanhemmat on mielellään Aavan kanssa, ja päästään esimerkiks lähes joka lauantai heidän saunavuorolla saunaan - ollaan puolitettu se niin että ensin menee Akselin vanhemmat ja sitten me, ja Aava jää mummolaan hoitoon. Muutaman kerran meille on jopa soitettu ja kysytty, että haluaisitteko tuoda Aavan pariks tunniks hoitoon! No, ei olla kieltäydytty, vaan otetaan ilo irti omasta ajasta, syödään rauhassa, käydään suihkussa ja joskus saatetaan ottaa tirsatkin.

Päiväunille meillä ei oo kauheen isoa tarvetta normaalisti, koska Aava nukkuu yleensä 10-12 tuntia yössä putkeen. Se, että Aava syö ainoastaan korvikemaitoa pullosta, on varmasti yks syy siihen että uni maittaa. Aamuisin toi suursyömäri sit veteleekin 1,5 kertaa enemmän maitoa kun normaalisti syöttökerralla. Toki vauvan kanssa oleminen on aika väsyttävää, kun on koko ajan sellaisessa valmiustilassa ja elää täysin sen mukaan, että milloin Aava syö ja nukkuu.

Aava kuuluu nyt olevan taas hereillä, joten tää blogiteksti on nyt tässä, ehkä mä vielä joskus palaan asiaan...