No, ei se ollut. Oon miettinyt tässä raskauden edetessä, että kuinka moni ajattelee tämän olleen vahinko? Kyllä se vähän häiritsee - eihän me olla niin vastuuttomia, että annettaisiin vahingon sattua. (Okei, myönnetään, kyllä mä tiedän että vahinkoja voi sattua vaikka olisikin tunnollinen ja huolellinen ehkäisyn kanssa.) Alkuun vähän toivoinkin, että useampi olisi kysynyt oliko tämä suunniteltua vai ei, että olisin saanut kertoa totuuden. Loppupeleissä on kuitenkin ihan hyvä, että sitä pidetään yksityisenä asiana - joillekin se voi jopa olla vaikea aihe, jos lapsi on tullut vahingossa, eikä se välttämättä ole alkuun kaikille iloinen uutinen, vaikka lapsi olisikin päätetty pitää. Se on kuitenkin myös suuri elämänmuutos ja vaatii aikamoista sopeutumista silloinkin, kun raskaus on suunniteltu.
Seurustelun aloittamisen jälkeen ei mennyt kovinkaan kauaa, kun sekä naimisiinmeno että lasten hankkiminen otettiin puheeksi. Ei tietenkään niin, että "jokojoko?" vaan ikään kuin tunnusteltiin kepillä jäätä, että mitähän tuo toinen ihminen ajattelee näistä asioista. Jos siinä vaiheessa olisi selvinnyt, ettei Akseli vaikkapa haluaisi lapsia ollenkaan, en usko että seurustelu olisi kovinkaan kauaa jatkunut. Kaikeksi onneksi molempien näkemykset aiheesta kuitenkin kohtasivat. Kahdessa kuukaudessa ehdittiin puhumaan jo sen verran, että kihlapäivän aamuna uskalsin jo kysellä kihloista, että "jokojoko?" - ja se selkeästi kannatti, koska siitä päivästä tuli kihlapäivä!
Tässä ensimmäinen huomio pohdiskelijoille: kihlat vaihdettiin ennen kuin tämä ihana alivuokralaiseni oli aloittanut vuokrasopimustaan masussani. Suunniteltu hääpäivä oli kuitenkin vasta kesällä 2014 (tarkemmin sanottuna juuri sinä päivänä, kun meillä vanhempainrahakausi loppuu!), vaikka suurinpiirtein samoihin aikoihin annoimme vauvalle luvan tulla.
Ihan ensimmäisessä blogitekstissä tänne kirjoitinkin, että meitä onnisti jo toisella yrittämällä. Mulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia siitä, kuinka nopeasti saisimme testiin plussan, mutta kyllä se kieltämättä vähän järkytti (varmaan kuitenkin hyvällä tavalla), että plussa tuli jo toisen yrityskierron jälkeen. Nytkö se jo tulee? Ajatukseen ehti kuitenkin sopeutua parin päivän kuluessa hyvin, sillä ensimmäisessä testissä, jonka tein muistaakseni 6. tammikuuta, plussa oli todella haalea viiva, enkä oikeastaan ollut edes ihan varma oliko se siinä. Tein varmaan 3-4 tavallista "viivatestiä" 2-3 päivän aikana ennen kuin sijoitin digitaaliseen testiin, joka antoi helposti tulkittavan vastauksen: "Raskaana 2-3"!
Ihan alkukeväästä ajatus oli edelleen koko ajan se, että naimisiin mentäisiin 2014 kesällä. Vasta kun matka Espanjaan oli varattu ja heitin eräänä kohtalokkaana iltana vitsin "mennäänkö sittenki naimisiin Espanjassa", suunnitelmat muuttuivat. Tähän vaikutti olennaisesti kaksi asiaa, joista vain toinen liittyi tulevaan perheenlisäykseen: budjetti pienentyisi olennaisesti (loppupeleissä budjetti oli alle puolet siitä, mitä häät Suomessa olisi meille maksaneet) ja koko perheelle saataisiin sama nimi. Vauvan sukunimestä oli jo ehditty väitellä: molemmat halusivat antaa lapselle oman sukunimensä. Toki jos vauvalle olisi tullut minun nimeni, olisi sekin muutettu häiden jälkeen. Olin kyllä loppupeleissä suostunut siihen, että vauvalla olisi alusta asti Akselin nimi, koska tulisihan se sama nimi minullekin myöhemmin. Onneksi ehdittiin kuitenkin karata naimisiin jo ennen lapsen syntymää, samannimisenä on ihana koko perheen olla. Bonuksena koko naimisiinmenosta seurasi vielä se, ettei Akselin tarvitsisi tunnustaa isyyttään.
Joten joo, kyllä me mentiin naimisiin sen(kin) takia, että vauva on tulossa, mutta olisi se vauva tullut ilmankin, sillä vahinko se ei ollut, vaan rakkaudella ja kiintymyksellä aikaansaatu toiveiden täyttymys. Tässä nyt siis selvitys kaikille uteliaille, olkaa hyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti