Eilen mun kännykässä oleva sovellus suoranaisesti tikkuili mulle. Siellä luki näin: "Raskaus alkaa hiljalleen näkyä myös ulospäin." Mun teki mieli siinä vaiheessa oikeestaan nauraa ääneen, koska ainoa ajatus mun päässä oli "ai hiljalleen?" Tässä kuva eilisaamulta, jotta tekin kaikki ymmärtäisitte mistä puhun:
Ei siis oikein voi enää sanoa, että maha alkaa hiljalleen näkyä, jos se on jo aamuisin tollanen - sanotaanko vaikka niin, että iltaa kohden se saattaa kivastikin turvota tosta noin 1,5-kertaiseksi... Ainakin siltä se tuntuu.
Akseli on ehkä päässyt pikkuhiljaa mukaan koko touhuun, ja alkanut ymmärtää mitä tapahtuu. Ainakin se on viime päivien kuluessa nimennyt mun mahani "vauvikseksi" ja se melkein jopa jutteli tänään sille. Se, jonka mielestä tää ei oo suorastaan hellyyttävää, on kyllä ihmejamppa! Eilen täyteltiin yhdessä Vauvakirjaa (siis Mauri Kunnaksen kuvittama kirja, jonne olis ainakin tarkoitus täytellä juttuja aina siihen asti, että lapsi aloittaa koulun...) ja ehkä siinäkin alkoi sellainen tunne vallata, että ei me tätä itsellemme tehdä.
Liikkeitä oon yrittänyt pikkuhiljaa tunnustella, mutta en kyllä mitään oo tuntenut. Kai. Yhdellä foorumilla keskusteltiin ensimmäisten liikkeiden tuntemisesta ja eräs kommentti kuului suurinpiirtein näin: "Ei ne kyllä miltään kalanpyrstön hipaisuilta tunnu. Pikemminkin siltä, että on pieru vähän väärässä paikassa!" Oon siis yrittänyt tän perusteella tunnustella kaikkea sellaistakin, mitä olisin voinut ennen kuvitella ruuansulatuksen möyrinnäksi, mutta en tunnusta tunteneeni mitään - ainakaan väärässä paikassa! :-D
Seuraavaan neuvolaan on aikaa vähän vajaa 3 viikkoa ja ultraan kuukausi. Neuvolassa täytyy ainakin mainita näistä ihanista selkäkivuista, jotka on alkaneet vaivata etenkin töissä, kun joutuu seisomaan pitkiä aikoja.
Jään odottelemaan niitä ensimmäisiä liikkeitä ja 17. raskausviikon alkua - hetkinen, sehän on jo kohta puoliväliä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti