Keskiviikkona olin koulussa klo 10-15 ja sieltä kiiruhdin sitten töihin, josta lähdin vähän ennen kuutta. Pikaiset ystävänpäivä- ja synttäriostokset ja kotona ei paljon jaksanut enää muuta kuin syödä ja mennä nukkumaan. Tänään olin koulussa klo 8-15 ja siitä töihin, kotiin pääsin alle tunti sitten. Arvatkaa aionko mennä nukkumaan ihan just... Huomenna meen vasta iltapäivällä töihin, mutta sitä ennen pitäisi käydä uimassa ja valmistella illan työjuttuja. Pääsen töistä klo 23 ja seuraavana aamuna lähden taas töihin klo 6 aikaan aamulla, ja siellä meneekin koko viikonloppu. Alkaa olla aika täysiä päiviä ja tuskastuttaa kun kotona on kamala sotku ja kauheesti kouluhommiakin mun pitäisi tehdä, mutta missä ihmeen välissä?
Lohdullista on se, että mun koulupäivät on nyt lusittu. Parit rästihommat täytyisi tehdä ennen kuun loppua, mut sitten ees vähän helpottaa, kevään aikana pitäisi vielä näyttötöitä tehdä muutama, mutta onneksi niitä ei tarvitse tehdä kuun loppuun mennessä. Kunhan ne on tehty, mä oon valmis nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja!
Ostin miehelle tollasen opuksen ystävänpäivälahjaksi. Jospa sen lukemisen jälkeen onnistuis vaipanvaihtokin - vaikka suurempi kynnys siinä taitaakin olla se hajuhaittojen pelko... Voi kyllä hyvinkin olla, että mäkin tohon kirjaseen perehdyn, kun ei ne pallerot mullekaan järin tuttuja ole!
Raskaudesta vielä sen verran, että on jännää kuinka aika kuluu samaan aikaan niiiiin hitaasti ja kuitenkin niin älyttömän nopeesti. Mä oon viikolla 10, mutta vastahan mä sain tietää ees olevani raskaana ja mulla oli viikkoja kasassa 4? Toisaalta tuntuu, että eikös tää 10. viikko alkanut jo aika päiviä sitten, ja silti on vasta 9+2. Tuntuu ihan siltä, että laskettu aika häämöttelee jossain niin pitkän ajan päässä, ettei niin pitkälle jaksa ajatellakaan, mutta katotaanpa elokuun lopussa kun kyselen, että mihin ne viikot katosi?
Eniten silti odottelen nyt sitä, että toka ultra olis takana, kaikki olis taas hieman varmempaa ja saatais kertoa tästä yleisesti. Ollaan pohdittu sitä, kuinka hauskaa olis odotella huhtikuun alkuun ja paljastaa se esim. Facebookissa aprillipäivänä! Siinä oliskin kavereilla sulattamista kun ymmärtäisivät, että ei olekaan kyse aprillipilasta. Huhtikuun alkuun on vaan niin pitkä aika, etten oikein tiiä jaksaako siihen asti odotella. Toisekseen mä vähän vierastan mahakuvien tai ultrakuvien latailemista Facebookiin - uskokaa tai älkää. Tuntuu hassulta julkaista tietoa sellaisille, jotka eivät mitenkään liity elämäämme nyt, ja varmaan jokaisella niitäkin kavereita Naamakirjassa on. Tosin kun työt (10 päivän päästä) loppuvat, aion poistella aika paljon sellaisia, jotka on työn puolesta sinne lisätty mutta keitä en välttämättä edes kunnolla tunne. Ehkä se helpottaa tätä FB-ahdistusta.
Nyt keskityn nauttimaan maailman parhaasta ystävänpäivälahjasta: mies tiskaa tiskit vaikka on mun tiskivuoro. Ihanaa! Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti