rv 21+3

ANTEEKS!

Puolivälin yli on hurautettu "jo aikapäiviä sitte" ja tiedetään, tiedetään, aika kauan aikaa on mennyt edellisestä päivityksestä... Yritän parantaa tapani (taas).

Neljän päivän päästä ollaan siinä vaiheessa, että jos vauva päättäisi syntyä, kyseessä olis tosiaankin ennenaikainen synnytys eikä keskenmeno. Tuntuu hurjalta, että vaikka tietenkin jos vauva syntyisi jo nyt, olisi pikkuisen selviäminen vähintäänkin epätodennäköistä, niin kuitenkin kyseessä olisi oikeasti se, että olisin synnyttänyt oman lapseni. Toivotaan kuitenkin, että vauveli pysyy masussa vielä ihan vähintään 10 viikkoa, mieluummin 18 viikkoa.

Käytiin viikko sitten rakenneultrassa. Nimensä mukaan siinä ultrassa tarkistetaan vauvan rakenteet: aivot, sydän, sisäelimet, verenkierto, luusto, vauvan koko. Kätilö ultraili tosi tarkkaan ja saatiin pällistellä Nyytiä oikein urakalla. Kaikenkaikkiaan oltiin siellä 40 minuuttia ja suurin osa ajasta meni ultratessa. Neljä kuvaakin saatiin mukaan, pari kasvokuvaa 4D-muodossa, yks sivuprofiilikuva ja yks hellyyttävä kuva vauvan jaloista. Sukupuolikin selvisi (ainakin todennäköisesti, ainahan näissä on virhetulkinnan riski), mutta se me pidetään salaisuutena syntymään asti. Kaikki rakenteet oli hienossa kunnossa ja vauva liikkui sen verran että saatiin kuvakulmia muutettua ja kaikki siis näkyi myös hyvin. Ultran alussa Nyyti hengaili kaksinkerroin - siis varpaat otsassa! Aika nopeastihan se siitä suoristautui sitten. Yhdessä vaiheessa jalkojen luita katseltaessa Nyyti selkeästi potkiskeli ahkerasti, mutta mä en tuntenut sitä... Istukka on mulla kohdun etuseinässä ja se selittääkin liikeiden tuntumisen vähyyttä aika paljonkin. Sen lisäks tietenkin, että oon ensisynnyttäjä.

Kasvokuvaa Nyytistä.

Ja hellyyttävä kuva vauvan jalkapohjista!

Painoarvio tehdään rakenneultrassa perustuen kaikkii niihin mittoihin mitä on otettu: pään halkaisija ja ympärys, olkavarren pituus, reisiluun ja sääriluun pituus, mahan ympärys... Saatiin painoarvioksi 313 grammaa. Viikkoja ultrassa mulla oli 20+4, joten tuo painoarvio on vähän alhainen. Otetut mitat huiteli kaikki keskikäyrän ja alakäyrän välillä. Aiemmissakin ultrissa vauveli on ollut vähän pienempi, koska mun tietojeni mukaan hedelmöittyminen on tapahtunut muutaman päivän oletettua myöhemmin. Ero on kuitenkin niin pieni, ettei laskettua aikaa ole muutettu. Reisiluun mitta kuitenkin oli pikkuisen sen alakäyrän alapuolella, ja voi olla että se on perinnöllistä (mä oon tosi lyhyt ja Akseli on lapsena ollut lyhyt, lisäks meillä molemmilla on lyhyttä sukua), mutta tarkistetaan tilanne kuitenkin kasvukontrolliultrassa ensi viikon maanantaina 13.5. Jos mitat näyttää edelleen kovin pieniltä, voin päästä TAYSiin seurantaan. Fiksumpia ollaan siis taas ens maanantaina (jos vaikka silloinkin muistaisin kirjoitella päivityksen)!

Sukupuolen tietäminen on ollut jännittävää! Oon ostellut sen jälkeen kohtalaisen paljon vaatteita, nyt kun tietää pitääkö ostaa autokuvioisia paitoja vai mekkoja. Vaikeinta koko hommassa onkin se, etten voi esitellä ostoksiani oikeestaan kellekään! Näinkin siitä jo unta, että esittelin äitille ostamiani vaatteita ja tajusin vähän myöhään, että nythän se tajuaa Nyytin sukupuolen noista vaatteista. Olin siinä unessa niin vihanen ittelleni, että heräsinkin huonolla tuulella. Onneks kuitenkin heräsin keskellä yötä, niin huonotuulisuus oli ehtinyt mennä ohi jo aamuun mennessä.

Raskausoireita on ollut aika hillitysti ja nyt just onkin ainoastaan kivaa olla raskaana. (Okei, tällä hetkellä mun kylkeen pistää niin kovaa, että ei oo kovin kivaa...) Repäisykipuja on edelleen silloin tällöin, mutta niin harvoin kuitenkin, ettei mun elämää se juurikaan haittaa. Sormien nivelien huomasin eilen olevan aika kipeenä, mutta kun kuitenkin niiden käyttäminen onnistuu normaalisti, ja kivun huomaa lähinnä käsiä pestessä, niin en ole siitäkään ollut huolissani. Maha kasvaa, vaikka kohtu tuntuu aika lailla samankokoiselta kuin viikko sitten. Aamusta alkaen mun maha on kuitenkin nykyään tasaisen pyöreä pallero, jota kelpaa esitellä.

Jättimasu rv 20+3.

Ehkä söpöin mahatuubi ikinä! Rv 21+1.

Paino on pysynyt edelleen lähtöpainon alapuolella. Enimmillään kävin 3 kiloa alkupainon alapuolella, mutta nyt paino on lähtenyt nousemaan (kuten voi odottaakin). Nyt viime maanantain ja tämän päivän ero oli 1 kg, joten vaikka tähän vaikuttaakin eiliset pizzamätöt, päätin kattoa vielä tarkemmin, mitä suuhuni pistän - lähinnä sitä, ettei tulis niin paljon naposteltua karkkia ja juotua limppareita. Normaali painonnousu tässä vaiheessa on siis noin 500 grammaa/viikko, ja painonnousu on keskimääräisesti tällä hetkellä kaikkein nopeinta. Hirveetä huolta mulla ei siis ole. Koitan kuitenkin pitää painon mahdollisimman lähellä alkupainoani, sillä vararavintoa mulla kyllä itselleni löytyy... Neuvolassakin sanottiin, että painon ei tarvitsisi kovin paljoa raskauden aikana nousta, ja siihen pyrin.

Nyytin liikkeitä tunsin tossa puolivälin paikkeilla ihan käteen kun iltaisin tunnustelin mahan päältä. Akselikin pääsi tuntemaan yhden muljaisun kun vauva käänsi kylkeään. Kerran tuntui kova pallo tossa alavatsalla ja tunnusteltuamme totesimme, että siinä se vauva nyt on. Sitä en tiedä, puskiko päällään läpi mahasta vai makoiliko vaan pylly pitkällä! Viikon hiljaisuus kuitenkin ilmaantui ja juuri pääsin sitä valittelemasta ja harmittelemasta, kun vauva eilen alkoi taas elämöinnin. Mahassa nytkähtelee välillä niin, ettei kyseessä oikein voi olla kuin vauvan potkut, vaikka en niitä potkuja kamalan hyvin vielä tunnistakaan. Toivotaan, että tästä eteenpäin tunnen liikkeet ja potkut ihan säännöllisesti, eikä näitä hiljaisia hetkiä enää tule.

Tän kaiken lisäks ostettiin viime viikolla vaunut. Käytettynä saatiin aika hyvään hintaan, kantokoppa täytyy vaan vielä ostaa, että saadaan vauva vaunuihin nukkumaankin tarpeen tullen.

Joskohan tässä nyt olis tarpeeks kuulumisia muutaman viikon hiljaisuudesta? Mä oikeesti yritän vähän ryhdistäytyä nyt...