Tää on ihan yllättävää kuinka paljon raskausmaha vaikuttaa normaaliin elämään. Kyllähän mä tiesin että vaatteet ei mee päälle (vakkarikäytössä farkut, jotka on kuminauhavirityksellä puoliksi kiinni...) ja kaikkee sellasta, mutta tää muu oheisjuttu on tullu ihan yllätyksenä.
Ensinnäkin mä "joudun" rasvailemaan masuani kaks kertaa päivässä. Raskausarpia on ihan ihan vähän löytynyt jo nyt, joten kun löysin Hulluilta Päiviltä paljon suositeltua Bio-Oilia niin päätin kokeilla. Se on tarkoitettu mm. arpien ja ihon epätasaisuuksien häivyttämiseen sekä raskausarpien ehkäisemiseen. Tuun sitten loppuraskaudesta kertomaan onko rasvailuista ollut hyötyä...
Toiseksi, nukkuminen on aivan oma operaationsa. Selälläni en voi maata koska kohtu voi painaa jotain isoja verisuonia ja estää näin vauvan tai mun hapensaantia. Mahallani en voi olla koska maha on tiellä ja sitä painaa tosi ikävästi... Kyljelläänkin nukkuminen on oma asiansa. Monella naisella vasemmalla kyljellä nukkuminen tuntuu paremmalta mutta mä en Luojan kiitos oo huomannut siinä eroa. Kyljellään maatessa mahan on pakko tukeutua johonkin, esimerkiks peittomyttyyn tai tyynyyn (mulla ainakin on oma mahatyyny sängyssä...) tai muuten masu jää vähän niin kun tyhjän päälle ja kylkeen ja massuun alkaa sattua. Ennen nukuin aina vatsallani ja viime kuukausina selälläni, joten nukkumisasennon muuttaminen on ollut yllättävän hankalaa. Viime yönä heräsin monta kertaa selältäni...
Kolmanneksi selkävaivat. Tulkitsin selkäkipuni ensin risti-suoliluunivelen löystymiseksi, koska oireet täsmäsivät täysin, mutta neuvolatädin mukaan ihan vielä kyseessä ei olisi se. Kyse on ilmeisesti vain kohdun ja vauvan kasvaminen ja niiden painon nouseminen (kohtu painaa tällä hetkellä n. 320 g, istukka n. 170 g ja vauva n. 220 g) joka taas vaikuttaa ryhdin muutokseen alaselässä. Alaselkä ja lantion seutu kipuilee välillä pahastikin ja säteilee toiseen pakaraan, mutta koitan sinnikkäästi kävellä päivittäin, jospa vaikka se ryhti siitä paranisi!
Neljäntenä vielä ne kaikki muut kivut. Nivusissa tuntuu silloin tällöin kipua, koska jotkut liitokset siellä venyy. Kohdun kasvun takia alavatsaa särkee tyyliin, jota olen ennen tottunut tuntemaan kerran kuukaudessa parin päivän ajan. Ja kaikkein ihanimpana tietenkin ne repäisykivut. Viime lauantaina nousin sängyltä istumasta ja vatsanseudulle iski viiltävän repäisevä kipu, jonka ansiosta onnistuin astumaan pari askelta eteenpäin vain lysähtääkseni nojatuoliin. Kipu jatkui voimakkaana ja lamauttavana vielä muutaman minuutin ja voisin sanoa ettei se todellakaan ollut mukavaa...
Ja kaikesta tästä harmista, särystä ja kikkailusta huolimatta massuni on aivan ihana. Joka ilta ja aamu sängyssä maatessani kokeilen mahaani ihastellen ja tunnustelen, josko pikkukaveri liikehtisi vähän. Muutaman kerran jotain möyrintää ja tökkimisiä oon tuntenutkin.
Mahan muoto on jo tässä alkuvaiheessa käynyt selväksi ja sekä tulevan isukin sukulaiset että isukki itse ovat analysoineet sitä. Lopputulos: selvä tyttömaha. Sanotaan, että poikamaha kasvaa suoraan eteenpäin, kun tyttömaha taas leviää sivuillekin. Ihan aina se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, kyllä poikamahalliset ovat tyttövauvoja saaneet ja päin vastoin. Hauskaa kuitenkin ajatella, että oon todellakin saattanut olla alusta asti oikeassa - ai mikä äidinvaisto... No, siihen asiaan saattaa tulla selvyys jo 2,5 viikon päästä rakenneultrassa. Te sen sijaan joudutte odottelemaan syyskuulle, että saatte sukupuolen tietää! Oi kyllä, ollaan puhuttu pitävämme sukupuoli salassa syntymään asti.
Sellaisia mietteitä tässä vaiheessa odottelua. Puoliväliin on enää kaks viikkoa eli 14 päivää. Jotenkin tuntuu, että se menee niin hujauksessa, ettei ehdi kissaa sanoa. Ainakin tähän asti aika on mennyt hurjaa vauhtia...
 |
| Vauvamasu makuuasennossa pari päivää sitten. |
